Laippa on mekaaninen liitin, joka muodostaa luotettavan yhteyden putkien, venttiilien tai laitteiden välille käyttämällä laipallista rakennetta (kuten tiivistepinta) ja pultattuja kiinnikkeitä. Sen ydinperiaatteet perustuvat tiivistysmekanismiin - jossa tiiviste puristetaan yhteen tiivisteen muodostamiseksi, joka estää väliaineen vuotamisen - ja painetta kantavaan rakenteeseen, joka jakaa paineen tasaisesti jännityksen keskittymisen välttämiseksi. Yleiset materiaalit vaikuttavat suoraan suorituskykyyn:
Hiiliteräslaipat (esim. luokka 20#): alhaiset kustannukset ja korkea lujuus; soveltuvat yleisiin paineisiin ympäristöihin, vaikka niillä on huono korroosionkestävyys ja ne vaativat korroosionestokäsittelyä.
Ruostumattomasta teräksestä valmistetut laipat (esim. 304): Tarjoaa erinomaisen korroosion- ja hapettumiskestävyyden; sopii puhtaaseen teollisuuteen, kuten elintarvike- ja lääketeollisuuteen.
Seoslaipat (esim. 16Mn): Tehostettu seosaineelementeillä lisäämään sitkeyttä ja lujuutta; käytetään yleisesti keski- tai korkeapainejärjestelmissä.
Erikoismateriaalilaipat (esim. NO6625): Valmistettu nikkelipohjaisista seoksista; kestää korkeita lämpötiloja, korkeita paineita ja korroosiota; sopii äärimmäisiin käyttöolosuhteisiin sellaisilla aloilla kuin kemikaalit tai energia.
Materiaalivalinnan on oltava käyttöympäristön mukainen: esimerkiksi NO6625-seos toimii vakaasti rikkipitoisissa väliaineissa, kun taas ruostumaton teräs 304 sopii paremmin neutraaleihin ympäristöihin. Todellisissa teollisissa skenaarioissa laipan vika johtuu usein materiaalien yhteensopimattomuudesta tai suunnitteluvirheistä; esimerkiksi asennettaessa DN100-laippa putkeen, jonka ulkohalkaisija on 114 mm (φ114), tarkka kohdistus on välttämätöntä epäkeskisen jännityksen estämiseksi.


